Ollaanko siellä jo, vaikka talvea on tänä vuodenaikana näkynyt hyvin vähän jos ollenkaan? Tällaisen ”talven” keskellä mieli kääntyy kevään odotukseen jo näin helmikuun alussa, vaikka järki sanoo, että talvi voi vielä tulla oikeaksi talveksi. Kalenterissa kevät alkaa vasta maalis-huhtikuussa, mutta valo lisääntyy jo nyt, ja se on ensimmäinen kevään merkki.
Kevät on kulkeutunut suomen kieleen sukulaiskieltemme viron ja karjalan mukana. Kuka ikinä lienee sanan keksinytkään, kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä kevät on samankaltainen. Ainoastaan viron kirjoitusasu kevad poikkeaa vähän muista sukulaisista, ja marin kielessä kevät tarkoittaa vuodenajoista kesää. Ennen vanhaan suomessa kevät saattoi olla myös touko, jota nykyisinkin vielä käytetään maatalouden kevättöiden kuvaamiseen. Etunimenä Toukon suosio näyttäisi olevan vahvassa kasvussa, se on ollut vuosina 2010-2019 suositumpi pojan nimi kuin koskaan aikaisemmin.
Vuodenajoille annetut nimitykset lienevät perua ajalta ennen kielten ja kulttuurien limittymistä, ja eri kielten kevät-sanat ovatkin hyvin erilaiset. Englanniksi kevät on spring, joka tarkoittaa substantiivina myös vieteriä ja vesi- tai öljylähdettä. Ranskan printemps on vain kevät ilman muita merkityksiä, mutta ruotsin vår on myös omistusmuoto meidän.
Tämän pienen kielikylvyn myötä jään odottelemaan suomalaisen kevään parasta antia, auringonpaistetta ja lintujen liverrystä.
Lähteinä tällä kertaa:
Kotimaisten kielten keskus www.kotus.fi,
Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelu https://verkkopalvelu.vrk.fi/nimipalvelu/