Eräänä iltana huuhtoessaan suihkussa vaahtoa pois silmistään, lapsi päätyi pohtimaan shampoo-sanan kummallisuutta. Yhdessä mietimme, ettei sana tunnu tai kuulosta suomalaiselta, mutta ei siitä mikään muukaan kieli suoraan paista läpi. Shampoo on myös siitä erikoinen sana, että sen kirjoitusasu on täysin sama ainakin englanniksi, hollanniksi, tanskaksi ja suomeksi, eli aika monissa eri kielissä. Ruotsalaiset pudottavat sanan lopusta yhden o:n pois, mutta silti sana on helppo yhdistää kaikkien kylpyhuoneesta löytyvään aineeseen.
Kieliammattilaisen paras ystävä, Kielitoimiston sanakirja, kertoo, että suomen kielessä on hyväksytty shampoon rinnakkaiseksi kirjoitusasuksi myös sampoo, joka ainakin omiin silmiini näyttää aika vieraalta. Varmaan hiustenpesuainepullojen kylkiteksteistä johtuen h ikään kuin automaattisesti kuuluu s:n perään myös suomen kielessä.
Shampoo liitetään automaattisesti hiusten pesuun ja sellaisenaan sana tarkoittaakin ihmisten hiusten pesemiseen tarkoitettua ainetta. Ajan saatossa sanaan on liitetty erilaisia käyttötarkoitusta laajentavia asioita, ja shampoota on nykyisin olemassa autoille, matoille, lemmikeille ja monille muille kullekin omana versiona. Monikäyttöinen aine ja sana siis myös Suomessa.
Lapsen innoittamana selvitin shampoo-sanan historiaa, ja kieliammattilaisen toinen hyvä ystävä, Oxfordin yliopiston ylläpitämä verkkosanakirja Lexico, kertoo sanan olevan lähtöisin hindin kielestä ja sen tarkoittaneen hierontaa. The Word Detective puolestaan kertoo, että turkkilaisessa kylpyläkulttuurissa shampoo oli kovakourainen koko vartalon syvähieronta, jonka lopuksi hierottavan hiukset pestiin. Sana kulkeutui brittien mukana Englantiin jo 1700-luvun lopussa, ja nopeasti sanan merkitys kaventui tarkoittamaan vain hiustenpesuainetta.
Lapsen mielipide tähän historiikkiin oli olan kohautus, mutta itselle tuli jälleen uutta oppia kielten ihmeellisestä maailmasta.